Gennaro Gattuso

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gennaro Gattuso
Gattuso with Milan in 2008 ja Gattuso al Milan nel 2008
Henkilötiedot
Koko nimi Gennaro Ivan Gattuso
Syntymäaika 9. tammikuuta 1978 (ikä 46)
Syntymäpaikka Corigliano Calabro, Italia
Pelipaikka puolustava keskikenttä
Pituus 177 senttimetriä
Lempinimi Rino
Seura
Seura Hajduk Split
Tehtävä päävalmentaja
Junioriseurat
1990–1995 Perugia
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1995–1997 Perugia 10 (0)
1997–1998 Rangers 34 (3)
1998–1999 Salernitana 25 (0)
1999–2012 Milan 387 (10)
2012–2013 Sion 27 (1)
Yhteensä 483 (14)
Maajoukkue
1995–1996 Italia U18 14 (3)
1998–2000 Italia U21 24 (1)
2000–2010 Italia 73 (1)
Valmennusura
2013 Sion (myös pelaaja)
2013 Palermo
2014 OFI Kreeta
2015–2017 Pisa
2017 Milan Primavera
2017–2019 Milan
2019–2021 Napoli
2022–2023 Valencia
2023–2024 Marseille
2024– Hajduk Split

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Gennaro Ivan Gattuso (s. 9. tammikuuta 1978, Corigliano Calabro) on italialainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustava keskikenttäpelaaja. Kesäkuusta 2024 lähtien hän on toiminut Hajduk Splitin päävalmentajana.

Suurimman osan urastaan Gattuso pelasi Italian suurseura Milanissa, jossa hän nousi peliotteidensa ja luonteensa ansiosta seuralegendaksi ja fanisuosikiksi. Viimeisen kautensa 2012–2013 hän pelasi sveitsiläisessä Sionissa.

Ura pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gattuso aloitti uransa Perugiassa, jossa hän aloitti jalkapallon 12-vuotiaana. 17-vuotiaana Gattuso nousi Perugian edustusjoukkueeseen, ja pelasi Perugian paidassa vuosina 1995–1997 10 Serie A-ottelua. Perugiasta hänet myytiin heinäkuussa 1997 19-vuotiaana Skotlantiin Rangersiin. Gattuso oli fanien ja silloisen valmentajan Walter Smithin suosikkipelaajia ensimmäisellä kaudellaan Rangersissa, mutta Smithiä valmentajana seurannut hollantilainen Dick Advocaat ei pitänyt Gattusosta. Edellisellä kaudella Gattuso sai vastuuta 28 ottelussa, mutta Advocaatin valmennuksessa vain viisi ottelua. Nuori Gattuso oli tyytymätön oloihinsa, ja hänet myytiin takaisin Italiaan, Salernitanaan kolmen miljoonan punnan siirtosummalla lokakuussa 1998. Gattuso ehti pelata Salertaniassa, jossa hän sai runsaasti vastuuta, vain vajaan kauden kunnes, AC Milan käytti Gattuson saamiseksi kahdeksan miljoonaa puntaa 10 kuukautta myöhemmin.

Milan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gattuson ensimmäinen kausi Milanissa oli hyvä, ja vastuuta suurseuran keskikentällä tuli kelvollisesti. Gattuso pelasi kauden aikana 22 ottelua. Vaikka Gennaro Gattuso oli jo tuolloin puolustavakeskikenttäpelaaja, onnistui hän iskemään kaudella myös yhden maalin. Gattuson pirteät otteet toivat myös paikan Italian maajoukkueesta nuorelle Gattusolle, joka tekikin maajoukkuedebyyttinsä vuonna 2000 ja pelasi maajoukkueessa samana vuonna peräti kuusi ottelua ja iski myös uransa ensimmäisen ja myös viimeiseksi jääneen maaottelumaalin. Gattuso ei kuitenkaan mahtunut Italian EM-joukkueeseen, 2000. Kaudella 2000–01 Gattuson vastuu Milanissa lisääntyi ja kaudella 2001–02 Gattuso oli jo joukkueen avainpelaaja. Gattuso pelasi kaudella 2001–02 Serie A:ssa peräti 32 ottelua. Vuonna 2002 pelattuihin Jalkapallon MM-kisoihin, Gattuso mahtui mukaan Italian joukkueeseen. Gattuso sai Italian MM-kokoonpanosta saman numeron, kuin Milanissakin, numero #8. Kaudella 2002–03 Gattuson vastuu Milanin keskikentällä vähentyi hieman, mutta hän pysyi yhä tärkeänä osana joukkuetta. Gattuso pelasi täydet minuutit, kun Milan voitti täysin italialaisessa Mestareiden Liigan finaalissa Juventuksen rangaistuspotkuilla, ja Gattuso voitti näin ensimmäisen pokaalinsa Milanissa. Kaudella 2003–04 Gattuso pelasi jälleen yli 30 ottelua Milanin paidassa Serie A:ssa, ja juhli kauden päätteeksi myös Italian mestaruutta. Lisäksi Gattuso oli jälleen Italian maajoukkueen mukana, EM-kisoissa 2004. Gattuso sai tällä kertaa maajoukkuepaidassa enemmän vastuuta Italian keskikentällä, kuin kaksi vuotta aiemmin MM-kisoissa.

Kaudella 2004–05 Gattuso oli jälleen todella suuressa roolissa Milanin joukkueessa, ja muodostikin edelliskausien tapaan upean keskikentän duon, hyökkäävämmän italialaispelaajan, Andrea Pirlon kanssa. Gattuso ja Pirlo dominoivat keskikenttää niin Milanissa, kuin Italian maajoukkueessakin, ja kausi 2004–05 päättyi Milanin osalta Serie A:n hopeamitalijuhliin. Kaudella 2005–06 Gattuso pelasi jälleen Milanin keskikentällä hienon kauden, ja samalla syntyi Gattuson uusi henkilökohtainen maaliennätys, kolme maalia, mikä on erinomainen lukema pääosin puolustavalle pelaajalle. Milan sijoittui alun perin kaudella toiseksi, mutta se pudotettiin kolmanneksi maassa riehuneen sopupeliskandaalin takia, sillä Milanin seurajohdon uskottiin mahdollisesti vaikuttaneen joidenkin otteluiden tuloksiin. Pahimman rangaistuksen sai Juventus, joka alun perin voitti mestaruuden, sillä se pudotettiin alemmalle sarjatasolle, Serie B:hen. Italiassa oltiin surullisissa tunnelmissa skandaalin takia, eikä Saksaan, vuoden 2006 MM-kisoihin matkustaneen maajoukkueenkaan odotettu pärjäävän, sillä viimeaikaiset tulokset olivat olleet huonoja. Italia pelasi kuitenkin upeat MM-kisat ja Gattuso pelasi maan keskikentällä loistavasti, suuressa roolissa. Myös koko muu joukkue pelasi upeasti, lähestulkoon ylitti itsensä, ja niinpä Italia eteni lopulta aina maailmanmestaruuteen asti. Mielialat Italiassa vaihtuivat nopeasti surullisista iloisiksi ja koko maa iloitsi maailmanmestaruudesta. Gattuso valittiin kisojen tähdistöjoukkueeseen yhdessä joukkuetoveriensa, maalivahti Gianluigi Buffonin, puolustajien Fabio Cannavaron sekä Gianluca Zambrottan, keskikenttäpelaajien Gattuson pitkäaikaisen partnerin Andrea Pirlon ja hyökkääjien, Luca Tonin ja Francesco Tottin kanssa.

Kaudella 2006–07 Gattuso pelasi jälleen runsaasti Milanin keskikentällä, lopulta 30 ottelua Italian pääsarjassa. Lisäksi Gattuso oli myös suuressa roolissa Milanin Mestareiden Liiga joukkueessa, ja Milan saavuttikin Mestareiden liigan voiton, toistamiseen Gattuson uralla. Kaudella 2007–08 Milan joutui pettymään jäätyään kaudella vasta Serie A:n viidenneksi, Gattuson hyvistä otteista huolimatta. Gattuso valittiin jälleen myös Italian maajoukkueeseen EM-kisoihin 2008, Sveitsissä & Itävallassa. Gattuso pelasi suuressa roolissa keskikentän pohjalla, ja oli Italian tärkeimpiä pelaajia turnauksessa. Italia pääsi vaivoin alkulohkostaan jatkoon, ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle, jossa se kohtasi tulevan Euroopan mestarin, Espanjan. Gattuso ja Pirlo olivat molemmat sivussa ottelusta, mikä toi ongelmia Italialle. Heidän korvaajansa kokenut Simone Perrotta sekä nuori Alberto Aquilani eivät onnistuneet keskikentällä yhtä hyvin. Espanja voitti ottelun rangaistuspotkuilla ja Italia putosi jatkosta.

Kaudella 2008–09 Gattuso kärsi loukkaantumisista ja peliaika Milanissa kuihtui ainoastaan 12 pääsarjaotteluun. Italian uusvanha päävalmentaja Marcello Lippi kuitenkin luotti yhä Gattusoon, ja Gattuso valittiin Italian kokoonpanoon vuoden 2009 Confederations Cupiin. Gattuson rooli oli kuitenkin joukkueessa pieni, eikä vastuuta tullut kuin alkulohko-ottelussa, Egyptiä vastaan. Kaudella 2009–10 Gattuso oli jälleen terve, ja toimi Milanin kapteenina, entisen kapteenin Paolo Maldinin lopetettua uransa edelliseen kauteen. Mikäli Gattuso ei ollut avauksessa, Milanin kapteeni oli toppari Alessandro Nesta. Gattuso pelasi kaudella 22 liigaottelua ja juhli Milanin kanssa Serie A:n pronssimitaleita.

Kaudella 2010–11 Gattuso nousi vielä kerran huipulle ja pelasi Milanin kapteenina upean kauden ja juhli kapteenina Milanin kanssa Italian mestaruutta, Scudettoa, toista kertaa urallaan. Kaudella 2011–12 Gattuson peliaika Milanissa väheni suuresti ja hän ei enää lukeutunut joukkueen tärkeisiin pelaajiin. Myös loukkaantumiset vaivasivat seuralegendaa joka pelasi lopulta kaudella vain kuusi ottelua, kausi päättyi Milanin kakkossijaan Serie A:ssa. Gattuson viimeiseksi otteluksi Milanissa jäi Serie A-ottelu Novaraa vastaan, jossa hän pelasi täydet minuutit. Gattuso ei saanut kauden jälkeen enää sopimusta Milaniin, ja jätti Milanon kaupungin, 13 vuoden, kahden Italian mestaruuden ja kahden Mestareiden Liigan voiton jälkeen, vuonna 2012.

Sion

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gattuso siirtyi Sveitsiin, Sionin joukkueeseen kaudeksi 2012–13. Gattuso on Sionin arvokkain tähtipelaaja ja joukkueen kapteeni. Kun Sionin menestys oli heikkoa, se erotti alkuvuodesta 2013 sveitsiläisen päävalmentajansa, ja Gattusosta tuli seuran pelaajavalmentaja. Gattuso on vihjannut että hänen uransa päättyy todennäköisesti kauden 2012–13 jälkeen.

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvät otteet AC Milanissa ovat veivät Gattuson Italian jalkapallomaajoukkueen vakiokokoonpanoon. Hän on ollut mukana vuoden 2000 olympialaisissa, 2002 MM-kisoissa, 2004 EM-kisoissa, Italian voittoon päättyneissä vuoden 2006 MM-kisoissa sekä vuoden 2010 MM-kisoissa. Lippi valitsi Gattuson Italian MM-joukkueeseen 2010, joka matkasi Etelä-Afrikkaan, puolustamaan vuoden 2006 maailmanmestaruuttaan. Gattuso istui penkillä Italian ensimmäisen ottelun, kun se pelasi 1–1 tasapelin, Paraguayn kanssa. Seuraavassa ottelussa Uutta-Seelantia vastaan Gattuso lämmitti jälleen vaihtopenkkiä koko ottelun, kun Italia tahkosi jälleen 1–1 tasapelin. Italialla oli epäonnea, sillä Gattuson paikan keskikentällä vienyt Riccardo Montolivo ampui pallon kerran rangaistusalueen rajalta tolppaan, josta se oli vielä lähellä mennä maaliin. Viimeisessä ottelussa Slovakiaa vastaan Italialle riittäisi tasapeli jatkoon, jos Paraguay voittaisi Uuden-Seelannin tai jos joukkueet pelaisivat tasan. Italia lähti kuitenkin hakemaan voittoa, ja hallitsi ottelua alusta asti. Gattuso oli avauksessa ja kuului kentällä Italian parhaimmistoon. 25 minuutin kohdalla kuitenkin Slovakian Robert Vittek iski maalleen 1–0 maalin. Ensimmäinen puoliaika päättyi näihin numeroihin ja päävalmentaja Lippi teki puoliajalla kaksi vaihtoa. Puolustaja Domenico Criscito pois keskikenttäpelaaja Christian Maggio kentälle, lisäksi Gattuso otettiin kentältä pois ja tilalle tuli hyökkääjä Fabio Quagliarella. 56. minuutin kohdalla myös loukkaantumisista kärsinyt Pirlo vaihdettiin kentälle. Italia painosti raivokkaasti. Yksi Italian maaleista hylättiin virheellisesti paitsiona, ja jälleen Italialla oli kisojen aikana suurta epäonnea. Vittek iski 75. minuutin kohdalla Slovakian 2–0 johtoon, mutta Italia taisteli vielä. Antonio Di Natale kavensi 81. minuutilla ja Italialla oli yhä mahdollisuudet. 89. minuutilla Slovakian Kamil Kopunek kuitenkin teki joukkueelleen vastahyökkäyksestä 3–1 maalin. Italia taisteli ja painosti raivokkaasti vielä viimeiset minuutit, ja Fabio Quagliarella ampuikin Italian vielä kertaalleen maalin päähän ja tilanne oli 3–2, mutta siihen Italian kiri päättyi. Slovakia voitti ottelun 3–2 ja eteni jatkoon, kun taas Italia putosi jatkosta jo alkulohkossa. Italian päävalmentaja Marcello Lippi erosi välittömästi kisojen jälkeen, ja tunteikkaissa ja pettyneissä tunnelmissa myös Gattuso lopetti maajoukkueuransa.

Gattuso on pelannut 73 A-maaottelua, joissa hän on tehnyt yhden maalin.[1] Hän lopetti maajoukkueuransa vuoden 2010 MM-kisojen jälkeen.[2]

Saavutukset pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelityyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gattuson pelityyli keskikentän pohjalla on erittäin aggressiivinen ja hän juoksee ottelun aikana suuren määrän kilometrejä. Tämän takia hän on Milanin kannattajien suurimpia suosikkeja ja hänet tunnetaankin lempinimellä Braveheart. Pelityylistään johtuen kuumaverinen Gattuso saa paljon varoituksia ja jopa ulosajoja, mutta siitä huolimatta hän on Serie A:n parhaita puolustavia keskikenttäpelaajia. Hyökkäyspelaaminen ei kuulu Gattuson suurimpiin vahvuuksiin, eikä maaleja juuri kovin usein synny, mutta silloin tällöin Gattuso saattaa kuljettaa itse palloa ylös hyökkäyspäähän asti, mutta useimmiten pallon riiston, tai syötön saatuaan Gattuso tyytyy syöttämään pallon vain lähimmälle joukkuetoverilleen.

Ura valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gattuso aloitti valmentajauransa helmikuun lopulla 2013, kun FC Sion nosti hänet pelaajavalmentajaksi erotetun Víctor Muñozin tilalle. [3] Pesti päättyi lyhyeen, sillä Gattuso sai potkut jo toukokuussa. Hän oli seuran viides valmentaja kauden 2012/13 aikana. [4]

Kesäkuussa 2013 Gattuson valmentajaura jatkui Serie B:hen pudonneen US Città di Palermon päävalmentajana. [5] Palermon kausi alkoi Gattuson alaisuudessa nihkeästi ja joukkue voitti vain kaksi kuudesta ensimmäisestä ottelusta. Hän sai potkut syyskuun lopulla 2013. [6]

Kesäkuun alussa 2014 Gattusosta tuli Kreikan Superliigassa pelaavan OFI Kreetan päävalmentaja. [7] Gattuson valmennuskautta vaikeuttivat joukkueen taloudelliset ongelmat, joiden vuoksi italialainen ilmoitti jättävänsä seuran lokakuussa 2014.[8] Joukkueen kannattajat ja johto saivat Gattuson pään kuitenkin kääntymään ja hän päätti jatkaa seuran päävalmentajana.[9] Lopullisesti Gattuson ja OFI Kreetan yhteistyö päättyi joulukuun lopulla 2014, kun Gattuso erosi talousvaikeuksien vuoksi.[10]

Elokuussa 2015 Gattusosta tuli Lega Prossa pelaavan Pisan päävalmentaja.[11] Gattuson johdolla Pisa voitti nousukarsinnat ja nousi kauden 2015/16 päätteeksi Serie B:hen.[12] Hän erosi yllättäen tehtävästään heinäkuun lopulla 2016.[13] Hän palasi kuitenkin seuran päävalmentajaksi jo syyskuun alussa.[14] Pisa sijoittui Gattuson johdolla Serie B:ssä viimeiseksi ja putosi sarjasta. Kauden jälkeen Gattuso jätti seuran ja siirtyi AC Milanin organisaatioon U19-joukkueen päävalmentajaksi.[15]

Marraskuussa 2017 Gattuso valittiin Milanin uudeksi päävalmentajaksi erotetun Vincenzo Montellan paikalle.[16] Gattuso sai Milanin pelin uomiinsa ja joukkue pelasi parhaimmillaan 10 perättäistä ottelua ilman tappioita kaudella 2017/18. Huhtikuun alussa Milan teki Gattuson kanssa vuoteen 2021 ulottuvan jatkosopimuksen.[17] Kausi päättyi Milanin osalta kuudenteen sijaan. Kaudella 2018/19 Gattuso luotsasi Milanin Italian cupissa välieriin, joissa SS Lazio oli vahvempi vierasvoittomaalinsa turvin 0–1.[18] Eurooppa-liigassa kausi päättyi pettymykseen, kun Milan putosi lohkovaiheen jälkeen huonomman maalieronsa vuoksi.[19] Serie A:ssa Milan taisteli viimeiselle kierrokselle asti paikasta Mestarien liigaan, mutta jäi lopulta viidenneksi pisteen erolla paikallisvastustaja Internazionaleen. Kauden jälkeen Gattuso ilmoitti jättävänsä tehtävänsä.[20]

Joulukuussa 2019 Gattusosta tuli Serie A:ssa seitsemänneksi vajonneen Napolin päävalmentaja.[21] Gattuso luotsasi Napolin kaudella 2019/20 Italian cupin loppuotteluun, jossa joukkue voitti rangaistuspotkukilpailun jälkeen Juventuksen.[22] Kaudella 2020/21 Gattuso johdatti Napolin Serie A:ssa viidenneksi. Joukkue menetti mahdollisuutensa neljänteen sijaan ja Mestarien liigaan viimeisellä kierroksella. Kauden jälkeen Napoli erotti Gattuson.[23]

Toukokuun lopussa 2021 ACF Fiorentina kertoi, että Gattusosta tulee seuran päävalmentaja.[24] Sopimus purettiin kuitenkin jo kesäkuussa ennen kuin Gattuso ehti aloittaa tehtävässään.[25]

Kesäkuussa 2022 Gattuso teki kaksivuotisen sopimuksen La Ligan Valencian kanssa.[26] Gattuson johdolla Valencian menestys oli kuitenkin vaatimatonta ja liigan alempaan keskikastiin vajonnut seura päätyi erottamaan italialaisen tammikuun lopussa 2023.[27]

Syyskuun lopussa 2023 Gattuso palasi valmennustehtäviin tehtyään kesään 2024 ulottuvan sopimuksen Ranskan liigan Olympique Marseillen kanssa.[28] Marseillen seurajohto erotti helmikuussa 2024 Gattuson joukkueen voitettua hänen alaisuudessaan pelaamistaan 24 ottelusta vain yhdeksän.[29]

Kesäkuussa 2024 Gattuso nimitettiin kroatialaisseura Hajduk Splitin päävalmentajaksi kaksivuotisella sopimuksella.[30]

Saavutukset valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Di Maggio, Roberto & Pierrend, José Luis: Italy - Record International Players 29.11.2018. RSSSF. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
  2. ↑ Gattuso lopettaa maajoukkueuransa yle.fi. 12.6.2010. YLE. Viitattu 12.7.2010.
  3. ↑ Gennaro Gattuso named player-coach of Swiss club Sion
  4. ↑ Gennaro Gattuso sacked as FC Sion manager
  5. ↑ È GATTUSO IL NUOVO ALLENATORE VENERDÌ LA PRESENTAZIONE
  6. ↑ Gennaro Gattuso fired by Palermo
  7. ↑ Νέος προπονητής του ΟΦΗ ο Τζενάρο Γκατούζο
  8. ↑ Gattuso quits OFI Crete
  9. ↑ Gattuso to stay as coach of OFI Crete in U-turn (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ Gattuso si dimette, l’ex milanista lascia la guida dell’Ofi Creta
  11. ↑ AC Milan legend Gennaro Gattuso named manager of Italian third division side Pisa
  12. ↑ Gattuso's Pisa promoted
  13. ↑ Official: Gattuso leaves Pisa
  14. ↑ Gennaro Gattuso rejoins Pisa a month after resigning over working conditions
  15. ↑ [Gennaro Gattuso rejoins Pisa a month after resigning over working conditionshttps://www.acmilan.com/en/news/official-statement/2017-05-26/official-statement-welcomebackrino OFFICIAL STATEMENT: #WELCOMEBACKRINO]
  16. ↑ OFFICIAL STATEMENT: VINCENZO MONTELLA
  17. ↑ Gennaro Gattuso to remain AC Milan manager through 2021
  18. ↑ Fixtures and Results | Season 2018-19 | Semi-Final (Second Leg) (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ Group F
  20. ↑ AC Milan: Gennaro Gattuso steps down as head coach after 18 months
  21. ↑ Gennaro Gattuso: Napoli name former AC Milan boss as Carlo Ancelotti's successor
  22. ↑ Napoli held their nerve to claim a first major trophy in six seasons
  23. ↑ Gattuso leaves Napoli after failing to qualify for Champions League
  24. ↑ Fiorentina name ex-Napoli boss Gennaro Gattuso as new manager
  25. ↑ Gennaro Gattuso leaves Fiorentina 23 days after his appointment as coach
  26. ↑ COMUNICADO OFICIAL | Gennaro Gattuso
  27. ↑ COMUNICADO OFICIAL
  28. ↑ Gennaro Gattuso: Italian replaces Marcelino as Marseille head coach
  29. ↑ Gennaro Gattuso: Marseille sack manager and replace him with Jean-Louis Gasset BBC Sport. 20.2.2024. Viitattu 7.10.2024. (englanniksi)
  30. ↑ Gattuso appointed Hadjuk Split manager beIN Sports. 13.6.2024. Viitattu 7.10.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Giuseppe Sannino 		US Città di Palermon päävalmentaja
6–9/2013 		Seuraaja:
Giuseppe Iachini
Edeltäjä:
Vincenzo Montella 		AC Milanin päävalmentaja
11/2017–2019 		Seuraaja:
Marco Giampaolo
Edeltäjä:
Carlo Ancelotti 		Napolin päävalmentaja
12/2019–2021 		Seuraaja:
Luciano Spalletti
Edeltäjä:
José Bordalás 		Valencian päävalmentaja
2022–1/2023 		Seuraaja:
Rubén Baraja
Edeltäjä:
Marcelino 		Marseillen päävalmentaja
9/2023–2/2024 		Seuraaja:
Jean-Louis Gasset
Edeltäjä:
Jure Ivanković 		Hajduk Splitin päävalmentaja
6/2024– 		Seuraaja:
–
Italian joukkue – Kesäolympialaiset 2000

1 De Sanctis | 2 Grandoni | 3 Mezzano | 4 Zanchi | 5 Ferrari | 6 Gattuso | 7 Comandini | 8 Baronio | 9 Ventola | 10 Pirlo | 11 Zambrotta | 12 Margiotta | 13 Ambrosini | 14 Rivalta | 15 Cirillo | 16 Vannucchi | 17 Zanetti | 18 Abbiati | 21 Firmani | Valmentaja Tardelli

Italian joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2002

1 Buffon | 2 Panucci | 3 Maldini | 4 Coco | 5 Cannavaro | 6 Zanetti | 7 Del Piero | 8 Gattuso | 9 Inzaghi | 10 Totti | 11 Doni | 12 Abbiati | 13 Nesta | 14 Di Biagio | 15 Iuliano | 16 Di Livio | 17 Tommasi | 18 Delvecchio | 19 Zambrotta | 20 Montella | 21 Vieri | 22 Toldo | 23 Materazzi | Valmentaja Trapattoni

Italian joukkue – Jalkapallon EM-kilpailut 2004

1 Buffon | 2 Panucci | 3 Oddo | 4 Zanetti | 5 Cannavaro | 6 Ferrari | 7 Del Piero | 8 Gattuso | 9 Vieri | 10 Totti | 11 Corradi | 12 Toldo | 13 Nesta | 14 Fiore | 15 Favalli | 16 Camoranesi | 17 Di Vaio | 18 Cassano | 19 Zambrotta | 20 Perrotta | 21 Pirlo | 22 Peruzzi | 23 Materazzi | Valmentaja Trapattoni

Italian joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2006

1 Buffon | 2 Zaccardo | 3 Grosso | 4 De Rossi | 5 Cannavaro | 6 Barzagli | 7 Del Piero | 8 Gattuso | 9 Toni | 10 Totti | 11 Gilardino | 12 Peruzzi | 13 Nesta | 14 Amelia | 15 Iaquinta | 16 Camoranesi | 17 Barone | 18 Inzaghi | 19 Zambrotta | 20 Perrotta | 21 Pirlo | 22 Oddo | 23 Materazzi | Valmentaja Lippi

Italian joukkue – Jalkapallon EM-kilpailut 2008

1 Buffon | 2 Panucci | 3 Grosso | 4 Chiellini | 5 Gamberini | 6 Barzagli | 7 Del Piero | 8 Gattuso | 9 Toni | 10 De Rossi | 11 Di Natale | 12 Borriello | 13 Ambrosini | 14 Amelia | 15 Quagliarella | 16 Camoranesi | 17 De Sanctis | 18 Cassano | 19 Zambrotta | 20 Perrotta | 21 Pirlo | 22 Aquilani | 23 Materazzi | Valmentaja Donadoni

Italian joukkue – Maanosaliittojen cup 2009

1 Buffon | 2 Santon | 3 Grosso | 4 Chiellini | 5 Cannavaro | 6 Legrottaglie | 7 Pepe | 8 Gattuso | 9 Toni | 10 De Rossi | 11 Gilardino | 12 De Sanctis | 13 Gamberini | 14 Amelia | 15 Iaquinta | 16 Camoranesi | 17 Rossi | 18 Palombo | 19 Zambrotta | 20 Montolivo | 21 Pirlo | 22 Dossena | 23 Quagliarella | Valmentaja Lippi

Italian joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2010

1 Buffon | 2 Maggio | 3 Criscito | 4 Chiellini | 5 Cannavaro | 6 De Rossi | 7 Pepe | 8 Gattuso | 9 Iaquinta | 10 Di Natale | 11 Gilardino | 12 Marchetti | 13 Bocchetti | 14 De Sanctis | 15 Marchisio | 16 Camoranesi | 17 Palombo | 18 Quagliarella | 19 Zambrotta | 20 Pazzini | 21 Pirlo | 22 Montolivo | 23 Bonucci | Valmentaja Lippi

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gennaro_Gattuso&oldid=22681041”